Tämänkertaisessa nettiviikossaan Markku mietiskelee mm. politiikan ja talouden näennäistä moraalittomuutta, television väkivaltaisia elokuvia ja väkivalta-sanan luonnetta ylipäätään. Myös sunnuntain aukiolot mietityttävät.
-
Politiikan moraalittomuus
Aulis Aarnio kirjoitti 20.4. Aamulehdessä kirjoituksen, jonka mukaan talous ja politiikka eivät kuulu moraalin piiriin. Tämä oli minusta kummallinen mielipide. Niinpä laadin oheisen vastineen, jota ei julkaistu. Olen edelleen kyselevällä mielellä. Minusta kyseessä on niin tärkeä asia, että siitä pitäisi keskustella.Ovatko politiikka ja talous moraalittomia?
Aulis Aarnio vastasi tähän kysymykseen myönteisesti (AL 20.4. 2009). “Mauno Koivisto varjeli Suomen polittiisia ja taloudellisia etuja, sanalla sanoen itsenäisyyttä. Ne eivät ole moraalin piiriin kuuluvia asioita”. Siltä kyllä näyttää, kun katselee maailman menoa. Silti rohkenen olla eri mieltä. Koskeeko moraali aina vain yksilöitä eikä lainkaan valtioita? Onko moraali kuitenkin voimassa yhden valtion piirissä? Jos jonkun puolueen edustaja sanoo varjelevansa Suomen etuja, vapautuuko hän silloin moraalisesta vastuusta? Ainakaan minä en vapauttaisi poliitikkoja moraalisesta vastuusta, enkä usko, että suomalaiset tällaista haluavat. Aarnio on toki oikeassa siinä, että ratkaisuja on syytä tarkastella aikakauden näkökulmasta, mutta se ei vapauta moraalisesta vastuusta.
Moraalittomuus on kirjoituksen mukaan sallittua tai ainakin luonnollista valtioiden välisessä toiminnassa. Vaikka ihmiset ja jopa kehittyneet eläimet kykenevät vapautumaan kaikkein ankarimmasta olemassaolon taistelusta, se näkyy kuitenkin yhä valtioiden välisissä suhteissa. Valtioiden välillä vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Sopimuksia voidaan tehdä, mutta niitä voidaan mielin määrin rikkoa, jos kansakunnan etu sitä vaatii. Kenen on lupa määrittää kansakunnan etu? Ainakin jälkikäteen suhtaudumme moraalisesti närkästyen siihen tapaan, jolla Hitler ja Stalin määrittivät kansakuntansa etuja. Onko kuitenkin parempi, jos demokraattisesti valittu presidentti saa tuon määrittelyn tehdä? Presidentti Bushin toimintaa on arvosteltu hyvin ankarasti moraalin näkökulmasta. Tämä on outoa, jos kyse ei ole moraaliin liittyvistä asioista. Voimme keskustella vain siitä, edistikö Bush Yhdysvaltojen etua vai ei.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa on esitetty moraalisia periaatteita valtioiden välisistä suhteista. Valtioille on asetettu pakotteita moraalisin perustein. Ihmisoikeuksiin ja varsinkin rotuerotteluun liittyvät YK:n päätökset ovat olleet nimenomaan moraalisia. Myöskään talouselämä ei ole säästynyt moraalisilta arvioilta, vaan kritiikki on niin Suomessa kuin muuallakin ollut ankaran moraalista. Olisi hyödyllistä, jos Aulis Aarnio itse perustelisi, mitä moraalittomuudella tässä yhteydessä lopulta tarkoitetaan.
-
Väkivaltaiset elokuvat televisiossa
Erityisesti neloskanava ja myös subtv näyttävät aika usein alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Minä en näitä uskalla katsoa, mutta mielestäni televisiokanavien ei tarvitse lainkaan näyttää kauheita elokuvia. Niitä voi nykyisin jokainen ostaa tai vuokrata mielin määrin. Nämä elokuvat ovat arviointien mukaan väkivallalla mässäileviä kaupallisia elokuvia, joita ei voi taiteen varjollakaan puolustaa. Näitä elokuvia katsovat aivan varmasti myös sallitun ikärajan alittavat lapset. On turha vedota vanhempien vastuuseen, sillä vanhemmat voivat olla yhtä vastuuttomia kuin televisiokanavien ohjelmista päättävät henkilöt. Aina ei edes ole kysymys vanhempien vastuuttomuudesta, vaan siitä, että lapset käyttävät tilaisuutta hyväkseen, kun vanhempien silmä välttää.
-
Väkivalta-sanan käyttö
Viime vuosina on väkivalta-sanan sisältöä alettu laajentaa niin, että se tarkoittaa kaikenlaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa moraalisesti tuomittavaa tekoa. Väkivallaksi voidaan määrittää esimerkiksi kiroilu, kiinni pitäminen, huutaminen ja syrjiminen. Mihin tämä käsitteen laajentaminen perustuu? Maailmassa on ihan tarpeeksi fyysistä väkivaltaa, jota tuo sana minusta tarkoittaa. Onko niin, että emme kiinnitä epäystävällisyyteen, karkeuteen ja typeryyteen enää muuten huomiota kuin nimittämällä näitä asioita väkivallaksi? Mitä sanaa käytämme lievistä asioista? Onhan olemassa sellaisiakin saoja kuin ilkeys, häikäilemättömyys ja julmuus. Entä sellainen sana kuin pahuus?Jos halutessamme lasten ja nuorten kiinnittävän huomiota tekoihinsa, voimme sekoittaa heidän päänsä puhumalla jatkuvasti väkivallasta. Vasta kovan koulutuksen jälkeen he tunnistavat kiroilun tai edes tönäisyn väkivallaksi. Olisiko sittenkin enemmän hyötyä kauniiden tapojen, kohteliaisuuden ja ystävällisyyden opettamisesta? Väkivaltaisten tekojen yhteydessä on syytä aina ottaa vahvasti moraalista kantaa, mutta näiden lievempien asioiden osalta voidaan puhua myönteisesti sellaisesta käyttäytymisestä, joka helpottaa yhteiselämää ja lisää jopa yhteistä onnea.
-
Sunnuntaisin kauppaan
Ihmiset ovat erilaisia. Joillekin kaupassa käyminen on hauskaa, toisille lähes kidutusta. Kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Kirjakauppa on ainoa poikkeus. Jos minä saisin määrätä, kaupat olisivat sunnuntaisin kiinni. Sunnuntaiaukiolo palvelee suuria ketjuja, jotka nyt lopullisesti jyräävät pikkukaupat. Työllistävä vaikutus jää vähäiseksi, koska suuret ketjut koko ajan rationalisoivat toimintaansa. Mitä suurempi liikekeskus, sitä vähemmän suhteessa työntekijöitä. Seurauksena on hallitsevien kauppaketjujen hintakartellien vahvistuminen. Kaikki puolueet ovat yhdessä vahvistamassa kaupan monopoleja. Ehkä motiivit sentään ovat erilaisia.