Merkittävin asia oli positiivisen psykologian synty vuosituhannen taitteessa. Sillä oli omat juurensa, mutta nyt se sai vahvan aseman psykologiassa. Se sai omat järjestönsä, julkaisunsa, käsikirjansa ja pääsi mukaan myös psykologian perusopetukseen monissa maissa.
Suhde uskontoon on vaihdellut tieteellisen psykologian aikana melkoisesti. 1900 -luvun taitteessa uskonnollisia ilmiöitä tutkittiin paljon ja suhtautuminen oli asiallista. Sen jälkeen suhtautuminen oli joko kielteistä tai välinpitämätöntä. Uskontoa kyllä tutkittiin, mutta se ei päässyt oppikirjoihin. Uskontoa ei ollut oppikirjoissa hakusanana, eikä siellä ollut onnellisuutta, mielentyyneyttä, kiitollisuutta, rehellisyyttä tai anteeksiantamista. Ajat ovat muuttuneet. Nyt positiivisen psykologian tutkijat kehottavat harjoittamaan uskontoa, vaikka suurin osa on ateisteja.
Hyvästä elämästä
Harald ja Orm onnellinen istuvat baarissa olutlasin äärellä. Harald nojaa poskeensa ja tuumii: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi olen täällä? Hetken mietiskelyn jälkeen Orm toteaa: Koska jos olisit kotona, joutuisit tiskaamaan.
Harald antaa pojalleen elämänohjeen: Muista tämä. Yksi. Ollaksesi onnellinen sinun täytyy olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Ja kaksi. Pidä huolta, että sinulla on paljon.
Harald ja Orm Onnekas juttelevat. Harald: Elämän tärkein ohje on ”Älä luovuta koskaan!” Ja tiedätkö miksi, Orm? Minä luovutan, kerro, vastaa Orm.
Munkki opettaa Haraldia: Haluatko valtaa … vai kultaa … Vai olla todella tyytyväinen? Valtaa, vastaa Harald. Ja jatkaa: Sitten voin saada kultaa. … Sitten olen tyytyväinen. Munkki lähtee pettyneenä pois.
Kun psykologiassa pohdittiin ihmiselämän perustaa, avuksi otettiin tarpeiden käsite. Luettelot olivat joskus pitkiä, mutta joskus selvittiin aika vähällä, kuten Maslow laatiessaan tarvehierarkiansa. Siinä alimpana ovat fysiologiset tarpeet, turvallisuus ja sitten rakkaus ja yhteenkuuluvuus ja ylimpänä arvostus ja itsensä toteuttaminen. Malli kieltämättä heijastaa individualistista kulttuuria. Kollektiivisissa kulttuureissa ylimpänä voisi olla harmonia. Ervin Staubin (2004) jäsennyksessä on kuusi ihmisen elämää ohjaavaa tarvetta tai pyrkimystä:
- Turvallisuus
- Liittyminen
- Todellisuuden ymmärtäminen
- Hallinta
- Autonomia
- Itsearvostus.
Ajatuksena on, että nämä ajavat ja kannustavat ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla. Ne voivat olla keskenään ristiriidassa. Kun sitten alettiin laatia hyvinvoinnin osatekijöitä, ne olivat yllättävän samanlaisia. Carol Ryffin ja Burton Singerin osatekijät ovat seuraavia:
- Itsensä hyväksyminen
- Persoonallinen kasvu
- Elämän tarkoitus
- Ympäristön hallinta
- Autonomia
- Myönteiset ihmissuhteet
Nämä voidaan yhdistää tulkitsemalla, että tarpeiden tyydyttyminen tuottaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Merkittävin onnellisuuden tutkija Martin Seligman nimeää viisi hyvän elämän osatekijää: mielihyvä, sitoutuminen, mielekkyys, ihmissuhteet ja saavuttaminen.
Myös yksinkertaisempia malleja on tarjottu. Taloustieteilijä Paul Dolan nimeää suositussa kirjassaan onnellisuuden ehdoiksi mielihyvän ja mielekkyyden. Sosiologi Mary Clarkilla parina ovat yhteys ja yhteenkuuluvuus sekä autonomia ja tuloksellisuus. Taustaa voidaan hakea aina antiikista alkaen, jolloin vastakkain olivat eudaimonia ja hedonismi.