Determinismin haaste
Francis Crick: Sinä, sinun ilosi ja surusi, muistosi ja tavoitteesi, sinun persoonallinen identiteettisi ja vapaa tahtosi eivät ole muuta kuin hermosolujen ja niiden molekyylien valtavan yhteistuloksen tuottamaa toimintaa.
Nobelisti Francis Crick kuitenkin myöntää tietoisuuden ongelmat (Hart, s. 105):
On varmaankin mahdollista, että tietoisuudessa voi olla sellaisia osatekijöitä, kuten qualia (subjektiivinen laatu), jota tiede ei kykene selittämään. Me olemme oppineet elämään sellaisten rajoitusten kanssa aikaisemmin (kuten kvanttimekaniikan rajoitukset) ja niiden kanssa on ehkä voitava elää edelleen.
Neurobiologi V.S. Ramachandran on samaa mieltä kuten seuraavasta lainauksesta käy ilmi (Hart, s. 57)):
Vaikka on yleisesti tiedossa, silti minua jatkuvasti hämmästyttää ihmismielen suuri rikkaus – kaikki tunteemme, ajatuksemme, pyrkimyksemme, rakkauselämämme, uskonnolliset tunteemme ja jopa se, mitä me pidämme omana sisäisenä maailmanamme – on vain päässämme, siis aivoissamme, näiden pienten hyytelönpalasten toimintaa. Mitään muuta ei ole.
Tämä vaikuttaa oudolta suhtautumiselta. Sitä tekee mieli nimittää irrationaaliseksi. Ihmisen tietoisuus, minuuden kokemus ja persoonallisuus ovat naturalismi-materialismin näkökulmasta avoimia kysymyksiä. Naturalisti Geoffrey Maddell myöntää, että ”tietoisuuden ilmestyminen – – on mysteeri, johon materialismi aivan ilmeisesti on kykenemätön antamaan vastauksen” (Madrid & Hensley, s. 180).
Samaa pohtii myös filosofi Colin McGinn: ”Kuinka pelkkä aine voi tuottaa tietoisuuden? Kuinka evoluutio muutti biologisen solukon veden tieteoisuuden viiniksi? Tietoisuus näyttää radikaalilta uutuudelta universumissa eikä sitä ennakoi alkuräjähdyksen seuraukset; kuinka se onnistui ilmaantumaan sitä edeltävistä asioista?” (Emt. s. 180-1).
Ja edelleen naturalisti-filosofi Jaegwon Kim: ”Kuinka voivat fysikaaliset tapahtumat – pienet hiukkaset törmätessään toisiinsa ja sähkövirran kulkiessa edestakaisin ja niin edelleen – puhjeta äkillisesti tietoisen kokemjuksen kukoistukseen?” (Emt. s. 181).
Tämä mystisyys on seurausta kahden kerroksen maailmankuvasta tai niin kuin Suomessa on tapana sanoa, kahdella tuolilla istumisesta. ”Totuudesta” pidetään kiinni, vaikka havainnot eivät sitä tue. Rationalismin puolestapuhujat eivät itsekään huomaa, miten he puolustaessaan omaa uskoaan materialismiin ajautuvat irrationaaliseen ajatteluun.
Tämän irrationaalisen tulkinnan tuottamat johtopäätökset ovat lopulta outoja ja itseään tuhoavia. Stuart Slingerland, darwinisti ja materialisti, myöntää, että hänen kokemuksensa on ristiriidassa arkihavaintojen kanssa. Se on ”vieras ja vastenmielinen mistä tahansa normaalista inhimillisestä näkökulmasta”. Katsellessaan tytärtään ajatus siitä, että tuossa on geenieni tuottama robotti on sekä outo että inhottava. Tällainen näkemys ”synnyttää voimakkaan kielteisen tunnereaktion, jopa inhon tunteen”. Hän jopa nimittää psykopaateiksi ihmisiä, jotka toimivat materialistisen evoluution mukaisesti. (Pearcey, s. 162)
Eräässä konferenssissa kulttuurien tutkija Edward Slingerland totesi, että vaikka kuinka korostettaisiin rationaalisuutta ja tieteellisyyttä, moraaliset arvot eivät perustu tieteeseen. Mistä tulee käsitys, että on olemassa ihmisoikeuksia? ”Ihmisten oikeudet ovat minulle yhtä merkillisiä kuin pyhä kolminaisuus”, hän totesi konferenssissa. ”Kyseessä ei ole empiirinen asia … se on puhtaasti metafyysinen asia” (Williams, s. 40)
Onko onnellisuuden edistäminen mahdollista deterministisessä maailmassa? Merkitseekö determinismi sitä, että jokainen on määrätty olemaan juuri sellainen kuin on, ilman että hänen omat valintansa vaikuttavat onnellisuuden tasoon? Kuitenkin koko ajan tapahtuu muutoksia tunteissa, käyttäytymisessä ja tulkinnoissa. Mikä saa nämä muutokset aikaan?
B.F. Skinner kuvasi kirjoissaan ja artikkeleissaan yksityiskohtaisesti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Hänen tulkintansa mukaan käyttäytymistä säätelevät siitä saadut palautteet ja luonnollisesti myös ne ärsykkeet, joihin reagoidaan. Tämä kaikki tapahtuu ilman tietoista päätöksentekoa. Herää kysymys, miksi ihmiselämä näyttää kohtalaisen järkevältä, jopa suunnitellulta ja tarkoitukselliselta? Onko evoluutio tuottanut sellaisen automatiikan, joka virheistään huolimatta kykenee pitämään ihmisen elossa ja jatkamaan sukua? Miksi toimintavirheitä ei tapahdu enemmän, sillä voiko automatiikka toimia hyvin erilaisissa tilanteissa ilman minkäänlaista ohjausta?
Kuitenkin Skinner laati utopian (Walden Two, 1948), jonka hän ajatteli toimivan hyvän yhteisön mallina. Ilmeisesti Skinner ajatteli, että hänen geeninsä ympäristönsä tuottivat tuon mallin, joka puolestaan voisi ohjata muita ihmisiä. Vaikka tätä kirjaa aika paljon luettiin, vain muutama sata ihmistä noudatti tuota mallia. Useimmiten reaktio oli, että noin tarkasti säädeltyjä yhteisöt eivät edistä hyvää elämää ja että niiden avulla ihmisestä ei tule onnellinen.
Skinner vastaisi, että muut tarjolla olevat mallit ja palautteet olivat niin voimakkaita, että niitä ei yhden kirjan malli voinut muuttaa. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että jokainen ihminen on oman palautehistoriansa tuotetta. Ne vain ovat usein tavattoman ristiriitaisia niin, että lopputulosta on vaikea ennustaa. Vain jos ympäristö palautteineen suunnitellaan huolella, voidaan saada haluttu lopputulos. Siihen Skinner oman oppimishistoriansa pohjalta tähtäsi.
Vapaa tahto on Skinnerille ja yleensä deterministeille illuusio, jossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää on se, että syntyy hallinnan kokemus, joka vahvistaa mielekkyyttä ja vastuullisuutta. Huonoa on se, että ihmiset asetetaan vastuuseen teoista, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. He myös saavat tarpeettomasti tunnustusta niistä asioista, joita pidetään myönteisinä yhteisöjen kannalta.
Lähteet
- Crick, F. (1994). The astonishing hypothesis: The scientific search for the soul. New York: Touchstone.
- Hart, D.B. (2007). Story of Christianity. Lontoo: Quercus.
- Madrid, P. & Hensley, K. (2010). The godless delusion. A catholic challenge to modern atheism. Huntingdon, Indiana: Our Sunday Visiting Publishing.
- Pearcey, N. (2015). Finding truth. 5 principles for unmasking atheism, secularism, and other God substitutes. Colorado Springs: David C. Cook
- Williams, P.S. (2009). A sceptic’s guide to atheism. Milton Keynes: Paternoster.