Radio SUN: Mitä onni on? Onnellisuusprofessori Markku Ojanen vieraana

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen Tampereen Yliopistosta on tullut tunnetuksi etenkin onnen ja onnellisuuden tutkijana. “Onnellisuusprofessorin” tuorein, järjestyksessään 33. kirja “Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta?” pohtii mm: kannattaako onnellisuutta tavoitella?

Onnellisuus teemana on ikiaikainen. Omaa elämää ja asemaa ei enää pidetä annettuna ja kohtalonomaisena niin kuin sata tai kaksisataa vuotta sitten. Me haluamme vaikuttaa omaan elämäämme.

Markku Ojanen vieraili SUN Radiossa Ilkka Lahden vieraana tiistaiaamuna. Kuuntele ohjelma!

27.3. tiistaina lähetetyn ohjelman voi kuunnella Radio SUNin sivuilta täältä.

Radio Rock: Onnellisuus on nykyhetkessä – ihminen usein kaipaa menneisyyttä tai haaveilee tulevaa

Markku kävi Radio Rockin haastattelussa uuden kirjansa Onnellisuuksien oivaltaja tiimoilta:

Psykologian professori emeritus Markku Ojanen vieraili Korporaatiossa uuden Onnellisuuksien oivaltaja – Mitä tiede kertoo onnesta? -kirjan tiimoilta. Ojasen kirjoittama kirja on ensimmäinen laaja-alainen tieteelliseen tutkimukseen perustuva teos onnellisuudesta. Ojanen kertoi mitä onnellisuus yksinkertaisuudessaan on ja miten sitä mitataan. Onnellinen ei kaipaa menneisyyttä tai kaipaa tulevaa. Korporaatio sai vastauksen myös siihen, tekeekö raha onnelliseksi ja kuinka kulttuurisidonnaista onnellisuus on.

Radiohaastattelun voi kuunnella Radio Rockin sivuilta.

Aamulehden 13.3. ja Ilta-Sanomien 14.3. julkaisemat jutut

Aamulehdestä löytyy tällä hetkellä vain tilaajille luettavissa oleva, pitkä 13.03. julkaistu artikkeli “Pitkään onnea tutkineen suomalaisprofessorin näkemys muuttui: Testaa, löytyvätkö omasta elämästäsi hänen listaamansa onnen ainekset”:

Tunnetun ekonomistin mielestä onnellisuudesta olisi pidettävä kirjaa päivittäin. Onnellisuusprofessori Markku Ojasesta tämä on kaamea neuvo. Yksi tärkeä onnen avain on kiltteys, jota nykyään jopa väheksytään.

Aamulehden digitilaajat pääsevät lukemaan jutun klikkaamalla tästä.

Myös Ilta-Sanomat on julkaissut 14.3. jutun “Mikä tekee Suomesta maailman onnellisimman maan?”. Markun vastaus tähän kysymykseen on kaikkien saatavilla tässä osoitteessa.

Tiedeykkönen: Mitä voit tehdä oman onnellisuutesi eteen?

Ylen Tiedeykkösessä pohdittiin 19.12.2017 Markun kanssa sitä, miten omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa:

Mikä on tutkimusnäyttö asioista, joilla voi vaikuttaa kokemaansa onnellisuuteen? Auttavatko ystävällisyys, anteeksianto ja kiitollisuus hyvän elämän tavoittelussa? Ja kun näitä hyveitä tulisi tehdä niiden itsensä vuoksi eikä oman onnellisuuden lisäämiseksi, muistuttaa psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. Hän puhuu sydämen sivistyksestä, hyväntahtoisuudesta muita ihmisiä kohtaan.

Mikä on persoonallisuuspiirteiden rooli ihmisen koetussa onnellisuudessa? Onko uutta etsivä seikkailija onnellisempi kuin tuttuun ja turvalliseen pitäytyvä kanssatoveri? Entä kuinka vastoinkäymiset vaikuttavat? Mikä on sattuman rooli?

Tampereen yliopiston entinen psykologian professori Markku Ojanen kiinnostui jo 1970-luvulla ihmisten vahvuuksista eikä niinkään heikkouksista ja vioista, joita sen ajan psykologia oli tulvillaan. Positiivisen psykologian gurujen mukaan onnellisilta ihmisiltä voi oppia sellaista, joka auttaa vaikkapa masentuneita, sanoo Ojanen.

Tiedeykkösen episodin voi kuunnella täällä. Toimittajana Teija Peltoniemi.

Onko Esko Valtaoja optimismissaan oikeassa?

Ei ole. Mutta ei myöskään Pentti Linkola osu pessimismissään oikeaan. Maailman tilaa ja tulevaisuutta arvioivien suurin virhe on siinä, että he haluavat päätyä kokonaisvaltaiseen kuvaan asioista, joista sellaisen tekeminen on mahdotonta. Silloin tavoitellaan keskiarvoa aivan erilaisista ja eri suuntiin käyvistä kehityslinjoista.

Elämän hyvyys voidaan jakaa monin eri tavoin. Tässä kirjoituksessa käytän kahta jaottelua. Ensimmäinen jakaa hyvän elämän koettuun hyvinvointiin (onnellisuuteen), objektiiviseen hyvinvointiin (elämän laatuun) ja ympäristön hyvinvointiin. Kaikkia näitä on valtavasti tutkittu. Sekä nykytila että kehitys näyttävät hyvin erilaisilta näillä kolmella hyvän elämän alueella.

Koettu hyvinvointi on etenkin hyvinvointivaltioissa ollut pitkään lähes vakio eivätkä muutokset ole olleet suuri muissakaan maissa. Tutkimusta on tehty yli 70 vuotta ja tutkijat kiistelevät siitä, onko hiukan positiivista muutosta tapahtunut vai onko jo saavutettu taso, josta on vaikea päästä ylöspäin. Tietenkin sodat ja suuret katastrofit laskevat onnellisuuden tasoa, joka sitten parempien aikojen tultua palaa ennalleen.

Objektiivinen hyvinvointi, elämän laatu ja ihmisoikeudet, ovat monin tavoin kohentuneet. Arvostamme nyt ihmiselämää enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Demokratia, vapaudet, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, terveydentila, lukutaito ovat runsaan sadan vuoden aikana parantuneet lähes kaikkialla maailmassa, vaikka juuri tällä hetkellä on nähtävissä joitakin ikäviä kehityslinjoja. Rohkenen ajatella, että kehityksen positiivinen suunta ei pääty, vaikka taka-askeleita otetaankin. Optimistit painottavat juuri tätä hyvän elämän aluetta.

Ympäristön laadun suhteen tarjolla on sekä huonoja että hyviä uutisia. Veden ja ilman laatua on onnistuttu eräillä maapallon alueilla parantamaan, mutta huonoja uutisia on enemmän. Monet suuret kaupungit ovat puhtaan veden saannin, ilman laadun ja saasteiden vuoksi aivan katastrofin partaalla, valtameret ja suuret järvet on kohta kalastettu tyhjiksi, hyönteisten määrä on radikaalisti vähentynyt ja yhä useampia lajeja kuolee sukupuuttoon. Pahin asia on luonnollisesti ilmaston lämpeneminen. Myös väestön jatkuva kasvu monilla alueilla tuottaa ongelmia. Entä valtioiden ja yksityisten ihmisten velkaantuminen? Joidenkin mielestä se on paha ongelma, toiset kohauttavat hartioitaan. Pessimistit painottavat tätä elämän aluetta.

Toinen hyvinvointia kuvaava jaottelu perustuu neljään tekijään, jotka ovat suhde itseen, suhde kassaihmisiin, suhde valtaan ja suhde luontoon. Myös tällä tavoin jaoteltuna saadaan sekä hyviä että huonoja uutisia. Monet psykologit ja sosiaalipsykologit ovat tulkinneet minuuden piinan pahentuneen sen jälkeen, kun ihmiset alkoivat pohtia omaa tilaansa. Minuus esittää hankalia kysymyksiä, kuten ”mikä minä olen?”, ”mikä on minun paikkani?”, ”mikä minusta tulee?” ja ”voinko toteuttaa itseäni?”. Koska näihin kysymyksiin ei ole saatavissa hyviä vastauksia, seurauksena on masennusta, ahdistusta, vieraantumista ja monia muita psykologisia ja sosiaalisia ongelmia. Yleinen johtopäätös on tällä alueella ollut se, että minuuden piina on pahentunut. Olen samaa mieltä näitä näkemyksiä esittäneiden tutkijoiden kanssa.

Mitä on vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana tapahtunut ihmissuhteille ja niihin liittyville arkisille ongelmille? Positiivista on se että hyväksymme nykyisin erilaisuutta paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset saavat periaatteessa olla sellaisia kuin haluavat – joskin käytännössä alistuvat sosiaalisiin paineisiin, kuten muotiin. Negatiivista on yksinäisyyden ja erillisyyden kokemuksen lisääntyminen. Nämä hyvät ja huonot uutiset tulevat yksilökeskeisyyden vahvistumisen myötä. Kohtelemme toisiamme tasa-arvoisemmin kuin ennen, mutta se ei silti poista ihmissuhteiden vakavia ongelmia. Eniten onnellisuutta yhä alentavat ne tuhoisat asiat joita teemme toisillemme aivan läheisissä suhteissa. Johtopäätöksen tekeminen on vaikeaa, mutta uskon tasa-arvon parantumisen sittenkin edistäneen ihmissuhteita. Kaikkein pahimmat lähisuhteiden vallankäytön vääristymät ovat vähentyneet ainakin länsimaissa.

Kansalaisten suhde valtaan on merkittävästi parantunut ja helpottunut demokraattisissa maissa. Vallan pahimmat vääristymät ovat nyt historiaa. Tämä on hyvinvoinnin kannalta eriomainen asia ja näkyy myös onnellisuudessa, kun kulttuureja vertaillaan. Kehitys ei kaikkialla ole ollut sellaista, kuin me länsimaiset ihmiset toivoisimme, mutta silti uskomme siihen, että riittävän pitkän ajan kuluessa tällä hyvän elämän sektorilla myönteinen kehitys jatkuu.

Ihmisen suhde luontoon on perin ristiriitainen ja monimutkainen. Valtava tekninen kehitys antaa mahdollisuuden muokata luontoa lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan ennen. Olemme aiheuttaneet valtavasti korjaamatonta tuhoa, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi menetetty. Korjaavia asioita voidaan tehdä, mutta se edellyttää nykyistä suurempaa yksimielisyyttä. Paikallisia korjaavia toimenpiteitä voidaan onneksi tehdä. Hyvin positiivinen asia on kuitenkin se, että ihminen on kyennyt parantamaan omaa fyysistä olemustaan, siis omaa luontoaan. Osaamme nyt hoitaa hyvin vaikeita sairauksia ja sen seurauksena ihmisten terveydentila on suuresti kohentunut. Mitä näkökulmaa on syytä painottaa? Onko enemmän aihetta pessimismiin kuin optimismiin?

Moni voi jo kysellä, eikö tekniikasta sanota tuon enempää? Eikö tekniikka ole tuonut hyvinvointia ihmisten elämään? Varmasti siinä vaiheessa, kun kaikkein raskaimmat työt voitiin korvata koneilla, mutta toisen maailmansodan jälkeen ihmisten tyytyväisyys elämään tai onnellisuus ei ole merkittävästi kohonnut, vaikka aineelliset ja tekniset muutokset ovat olleet käsittämättömän suuria. Tärkeintä ihmisten hyvinvoinnin kannalta on kehittyminen muiden ihmisen arvostamisessa ja kunnioittamisessa. Sen myötä tulevat muutkin edistysaskeleet.

Ylen nettikysely: 50 000 euron vuositulot tekisivät onnelliseksi

Yle kyseli yleisöltään, kuinka suuri palkka heidät tekisi onnellisiksi. Verkkokyselyyn tuli noin tuhat vastausta, ja Yle päätyi kysymään Markulta tuloksista:

Onnellisuusprofessori: Vähemmälläkin pitäisi olla onnellinen

Onnellisuusprofessorina tunnettu psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen pitää kyselyyn vastanneiden toivomaa tulotasoa korkeina.

– Kyllä vähemmällä pitäisi pystyä olemaan onnellinen, kun kuitenkin tutkimusten mukaan noin 70–80 prosenttia suomalaisista on ilmoittautunut onnellisiksi huomattavasti pienemmilläkin tuloilla.

Toisaalta Ojanen vahvistaa, että on olemassa tietty tulotaso, jonka saavuttamisen jälkeen ihminen voi kokea olevansa onnellinen. Salaisuus piilee kyselyyn vastanneidenkin esiintuomassa huolettomuudessa – pitää tienata sen verran, ettei rahasta tarvitse murehtia.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan Ylen nettisivulta.

MeNaiset: “Huomaatko vain sen, mitä sinulta puuttuu?”

MeNaiset ovat julkaisseet nettisivullaan artikkelin “Huomaatko vain sen, mitä sinulta puuttuu? Onnellisuusprofessorilta tiukka kuitti: ‘Vellominen on pahinta’“:

Joskus on vaikea nähdä metsää puilta. Vaikka perusasiat ja vähän päälle olisivat kunnossa, on vaikeaa olla onnellinen, koska elämän puutteet ja epäkohdat (karsea pomo, telkkaria tuijottava puoliso, halkeama kylpyhuoneen kaakelissa) pyörivät jatkuvasti mielessä. Elämässä ei voi mennä hyvin, koska aina voisi mennä vielä paremmin. Seuraa valittamista, surkuttelua ja pahassa olossa vellomista.

Onnellisuusprofessorinakin tunnetun Markku Ojasen mielestä tunne on perin inhimillinen. Puutteisiin vain tulee kiinnitettyä helposti huomiota, vaikka on lukenut kuinka monta kirjaa ja tutkimusta onnellisuudesta ja kuullut neuvon, että kannattaa keskittyä hyvään, siihen, mitä itsellä jo on.

Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan MeNaisten sivuilta.

Iltalehti: Ongelmista huolimatta suomalaiset ovat tolkuttoman onnellinen kansa

Iltalehden artikkelissa käsitellään suomalaisten Alma Median Tietoykköseltä tilaaman tutkimuksen tulosta:

Valtaosa suomalaisista pitää itseään onnellisena vähintään melko usein. Alma-tutkimuksessa 39 prosenttia vastaajista kertoi olevansa yleensä onnellinen ja 45 prosenttia melko usein onnellinen.

13 prosenttia sanoi olevansa harvoin onnellinen, ja vain yksi prosentti ilmoitti, ettei ole koskaan onnellinen.

Markku ja muut asiantuntijat vastaavat tutkimusta sivuaviin erilaisiin kysymyksiin artikkelissa, jonka voi lukea Iltalehden sivuilta.

YLE Uutiset: Suomalainen hyggeilee yksin

Markkua haastateltiin Ylen juttuun, joka käsittelee tanskalaista hygge-trendiä:

Onnellisuutta vuosikymmenet tutkinut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tutustui vastauksiin ja pani merkille, että siinä missä tanskalaisella hyggeilyyn liittyy voimakkaasti sosiaalinen aspekti, suomalaiselle se on enemmänkin yksilöllisen mielihyvän tuottamista. Ojanen uskoo, että jos samankaltainen kysely olisi toteutettu vaikkapa pari-kolmekymmentä vuotta sitten, vastauksissa olisi puhuttu enemmän perheestä, suvusta ja ystävistä.

Jutun voi lukea Yle uutisten nettisivulta.