Miten minusta tuli positiivinen psykologi?

Hyvinvointitutkimuksia (1978)

Nuorista aikuisista (18 – 35 -vuotiaita) koostuvat ryhmät kerättiin Törnävän mielisairaalasta (34), sairaalan yhteydessä toimivalta mielenterveysasemalta (52) sekä Seinäjoen työväenopistolta (48). Viisiportaisella asteikolla heiltä kysyttiin tyytyväisyyttä työhön, ihmissuhteisiin, terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Näiden neljän asteikon summan muunsin jälleen 0–100 -asteikolle. Tuo summa kuvasi siten laajasti elämän laatua ja koettua tyytyväisyyttä.

Vertailuryhmä	79,8
Mielenterveysaseman potilaat	68,8
Sairaalan potilaat	59,8

Tulosten mukaan tyytyväisyys oli vertailuryhmässä korkea ja aleni suoraviivaisesti siirryttäessä mielenterveysasemalle (jota sanaa silloin käytettiin) ja edelleen sairaalaan.

Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin kuvaamaan myös niitä vahvuuksia (voimanlähteitä), joita heillä oli. Vertailuryhmän tärkeysjärjestys keskiarvojen perusteella oli seuraava:

1. Perhe ja puoliso
2. Pätevyys työssä
3. Nopea toipuminen vastoinkäymisistä
4. Läheisten tuki
5. Usko Jumalaan
6. Tukea antava elinympäristö
7. Myönteinen ajattelu
8. Mielenkiintoiset harrastukset
9. Usko kohtaloon
10. Luonteen kestävyys
11. Poliittinen näkemys

Potilasryhmissä tulokset olivat perheen ja puolison, työn merkityksen ja toipumisen osalta kielteisempiä kuin vertailuryhmässä.

Kasvatus ja minäkuva (1983-6)

Yhdessä opiskelijoitteni kanssa tutkin nuorten aikuisten kokemuksia kasvatuksestaan ja omasta persoonallisuudestaan. Tutkimus sisälsi paljon kysymyksiä kasvatuksesta ja persoonallisuuden eri puolista.

Kuviossa 1 on esitetty noin 850 nuoren aikuisen arvioita omista vahvuuksistaan tässä kasvatus- ja minäkuvaprojektissa. Suurin osa näistä on ominaisuuksia,  joita voidaan pitää vahvuuksina tai hyveinä. Tässäkin kuviossa alkuperäiset pisteluvut on muunnettu prosenttiluvuiksi. Yli 50:n menevät arvot ovat asteikon myönteisellä puolella ja 50:n alittavat ovat kielteisiä.

Kuvio 1. 850 henkilön
arviot omista vahvuuksistaan.

Tuloksista voidaan tehdä seuraavia havaintoja. Arviot kallistuivat asteikon myönteiselle puolelle, vaikka joukossa oli muutamia ominaisuuksia, joissa arviot ovat hiukan kielteisiä. Ehkä yllättäen yksi näistä on itseluottamus, joka 1980-luvulla nähtiin suomalaisten ongelmana. Vahvuuksina erottuvat erityisesti oikeudenmukaisuus ja luotettavuus. Myös huumorintaju, tiedonhalu ja avuliaisuus ovat ominaisuuksia, joita vastaajat näkivät itsessään. Kriittisimmin arvioidaan sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Kuvastaako tämä myös yleistä kansallista stereotypiaa 1980-luvulla? Olihan tapana hokea, että suomalaiset ovat melankolisia, sulkeutuneita, kateellisia eivätkä luottaneet itseensä.

Sopimusvuori ry:n tutkimukset vuosina 1971 – 2006

Sopimusvuori ry perustettiin vuonna 1970. Sen tehtävänä oli edistää Tampereella ja lähikunnissa psykiatristen potilaiden kuntoutusta. Tavoitteena oli tarjota sairaalasta lähteville potilaille monenlaisia avohoidon palveluita, kuten kuntoutuskoteja, pienkoteja, asuntoja, päiväkuntoutusta ja suojatyötä. Tutkimusta on 35 vuoden aikana tehty paljon eikä sitä ole mahdollista yksityiskohtaisesti kuvata. Esitän kuitenkin muutaman tuloksen positiivisen psykologian näkökulmasta. Jo toiminnan alkuvaiheissa pantiin painoa asiakkaiden arkielämän taidoille, joita myös arvioitiin tutkimusten avulla. Kävi ilmi, että taidoilla oli yhteyttä asiakkaiden selviytymiseen.

Vuonna 1990 tehdyssä tutkimuksessa 136 asiakasta arvioi käsitystään elämän tarkoituksesta. Vastaukset annettiin liukuvalla asteikolla 0:sta 100:aan. Vastausten keskiarvoksi tuli 75, joka siis on selvästi asteikon myönteisellä puolella. Vastausten jakauma on esitetty kuviossa 2.

Kuvio 2. 136
Sopimusvuori ry:n asiakkaan arviot elämän tarkoituksesta 0-100 -asteikolla.

Vaikka nämä ihmiset olivat usein kokeneet kovia ja joutuneet olemaan vuosikausiakin mielisairaalassa, useimmat heistä olivat sitä mieltä, että elämä on mielekästä ja että sillä on jokin tarkoitus. Toki joukossa oli niitäkin, joiden mukaan asia on hyvin vaikea ja muutamia, jotka olivat sitä mieltä, että elämässä ei ole mitään järkeä. Saatu tulos ei eroa paljoakaan siitä, mitä väestöä edustavilla otoksilla on saatu. Ihmisillä on taipumusta ajatella, että myös suuriin vastoinkäymisiinkin liittyy jokin tarkoitus.

Vuonna 2000 tehdyssä laajassa tutkimuksessa oli mukana 261 asiakasta. Tutkimuksessa käytettiin mm. seuraavia graafisia 0-100 -asteikoita:

• tyytyväisyys elämään
• itseluottamus
• mieliala
• elämänasenne (optimismi –
  pessimismi)

Näiden keskiarvot olivat
67, 61, 64 ja 66. Tyytyväisyyden jakautuma on esitetty kuviossa 3.

Kuvio 3.
Elämäntyytyväisyyden jakauma Sopimusvuoren asiakkailla v. 2000 (N= 261).

Kaikkien neljän asteikon jakaumat muistuttavat siinä toisiaan, että myönteisiä arvioita on selvästi enemmän kuin kielteisiä. Tämä kuvastaa ihmisten suurta sopeutumiskykyä sekä toivottavasti myös sitä, että Sopimusvuoressa voitiin elää parempaa elämää kuin laitosolosuhteissa.

Eräässä pro gradu -tutkimuksessa havaittiin, että Sopimusvuoren asiakkailla oli paljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia ja tunteita päivän aikana. Esimerkiksi naurua oli enemmän kuin itkua ja tuen saamista enemmän kuin tuen puutetta.

Liikunta ja hyvinvointi (1993-1995)

Suomen Liikuntatieteellisen Seuran toimeksiannosta tein sarjan tutkimuksia, joissa tutkittiin liikunnan ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Taulukossa 1 kahdesta suurehkosta ryhmästä on poimittu paljon ja vähän liikkuvat ja heitä on verrattu keskenään hyvinvoinnin muuttujilla. Erot ovat odotetun suuntaisia ja näkyvät hiukan selvemmin vanhemmalla ikäryhmällä (yrityksen työntekijät). Liikunnallisuus liittyy hyvinvoinnin kokemiseen. Tulos ei kerro vaikutusten suuntaa, sillä on mahdollista, että hyvinvointi antaa mahdollisuuden liikunnan harrastamiseen.

__________________________________________________________________

Taulukko 1. Psyykkisen hyvinvoinnin keskiarvot kuudella analogia-asteikolla kahdessa ryhmässä (Suuren suomalaisen yrityksen työntekijät ja korkeakouluopiskelijat) liikunta-aktiivisuuden mukaan ryhmiteltynä.

	Yritys	Yritys	Opiskelijat	Opiskelijat
	vähän	paljon	vähän	paljon
Ryhmän koko:	20	14	20	21
1. Fyysinen kunto	52	90	53	94
2. Vointi	76	93	83	89
3. Itseluottamus	70	84	73	82
4. Mieliala	65	83	70	81
5. Tyytyväisyys	69	74	68	80
6. Ahdistus	36	23	32	25
Liikunnan määrä	0–20	90–100	0–20	95–100

Asteikkojen vaihteluväli on 0-100, jossa 0 = ominaisuuden puuttuminen tai
erittäin vähäinen arvo ja 100 = ominaisuuden erittäin suuri arvo. Jokaiseen
kymmenlukuun liittyi jokaisessa asteikossa lyhyt asteikkoarvon kuvaus. Hajonta vaihteli
14:n ja 17:n välillä ja on useimmiten noin 15. Tällaisesta asteikosta
esimerkkinä on onnellisuuden mittari tämän kirjoituksen lopussa.

Liikunta-aiheisista kirjoituksistani Liikunta ja Tiede -lehdessä on toisaalla kotisivullani luettelo.