Varusmiesten elämäntilanne 1980 ja 2004
Tein vuonna 1980 Parolassa laajan tutkimuksen 262 varusmiehelle. Inkeri Hintala toisti saman tutkimuksen v. 2004. Tutkimuksessa oli mukana 263 varusmiestä Varusmiehet saivat arvioida elämäntilannettaan ennen varusmieheksi tuloa. He arvioivat tyytyväisyytensä seitsemään alueeseen:
- Perhe- ja ihmissuhteet
- Työ tai opiskelu
- Oma terveys
- Läheisten terveys
- Taloudellinen tilanne
- Läheisten ongelmat tai vaikeudet
- Tulevaisuus
Näiden keskiarvoksi
0-100-asteikolle muunnettuna tuli vuonna 1980 71,50 ja vuonna 2004 71,25.
Muutosta ei siis 24 vuoden aikana tapahtunut tyytyväisyydessä elämään.
Tulevaisuuden arviot olivat vuonna 2004 hiukan optimistisempia kuin 24 vuotta
aikaisemmin. Vuonna 2004 käytettiin myös 0-100 -asteikoita. Tyytyväisyyden
keskiarvo oli 74,9 ja mielialan 72,6. Nämä arviot ovat hyvin myönteisiä, joskin
joukossa on aina niitä, joiden arviot omasta elämästä ovat kielteisiä.
Onnellisuusbarometrit (2005–2008)
MTV3:n toimeksiannosta olen tehnyt seitsemän eri tutkimusta, joissa vastaajien lukumäärä on vaihdellut 1000:n molemmin puolin. Vastanneet edustavat varsin hyvin Suomen kansaa. Seuraavassa muutamia tuloksia näistä seitsemästä tutkimuksesta (kuviot 4-7). Vastaajat ovat näissä tutkimuksissa antaneet hyvin myönteisen kuvan elämästään.
Kuvio 4. Onnellisuuden jakautuma (N=827). Vastaukset painottuvat myönteiseen suuntaan, mutta joukossa on myös niitä, jotka arvioivat itsensä pikemminkin onnettomiksi kuin onnellisiksi.
Kuvio 5. Millaista on oma nykyinen elämäsi verrattuna vanhempiesi elämään? Vastausten lukumärät vaihtoehdoittain (1= selvästi vaikeampaa …. 5= selvästi helpompaa). Vastaajat (990) olivat vahvasti sitä mieltä, että heidän elämänsä on ollut helpompaa kuin heidän vanhempiensa.
Kuvio 6. Mihin suuntaan oma elämäsi näyttää kehittyvän? Vastausten lukumärät vaihtoehdoittain (1= paljon huonompaan ….. 5= paljon parempaan suuntaan). Vastaajat (990) olivat sitä mieltä, että heidän elämänsä muuttuu parempaan suuntaan.
Monien tulosten joukosta kannattaa vielä poimia tulos, jonka mukaan tulojen suuruus oli vahvassa yhteydessä oikeudenmukaisuuteen. Mitä suuremmat tulot, sitä oikeudenmukaisempana oman elämänsä koki.
Terapiaan liittyvät tutkimukset
COPD-potilaiden eli kroonista keuhkojen ahtautumaa sairastavien kuntoutusohjelman vaikutusten tutkimus herätti huomiota ulkomaita myöten. Tutkimus tehtiin TAYSin keuhkosairauksien osastolla yhdessä ylilääkäri Aarne Lahdensuon kanssa. Sain sen johdosta kutsun luennoimaan Quebeckiin, Kanadaan. Tämän tutkimuksen vahvuutena oli useita kertoja tehty seuranta. Hyvinvoinnin ja terveydentilan mittauksia tehtiin ennen ohjelman alkamista, sen aikana ja kaksi kertaa sen päättymisen jälkeen. Tulokset olivat positiivisia. Ohjelma edisti potilaiden hyvinvointia.
Ohessa artikkelin englanninkielinen tiivistelmä.
Changes in physical competence, respiratory symptoms, well-being, emotional state, level of depression, every-day coping skills, and general activity and independence were studied in 40 chronic obstructive pulmonary disease patients participating in an intensive 3-week rehabilitation program. Both patient and staff ratings were used. Expectations and attitudes prior to rehabilitation were also measured. The study design included a 3-week basal period, a 3-week rehabilitation period and a 6-month follow-up. The immediate effects of rehabilitation on the variables which described subjective experiences were positive: well-being, emotional state and respiratory symptoms improved significantly (p < 0.001, p < 0.01 and p < 0.01, respectively). By the end of the follow-up period, however, all the treatment effects had dissipated. No significant effects of rehabilitation could be seen in every-day coping skills, general activity and independence or level of depression. It was not possible to predict the rehabilitation response on the basis of the patients’ attitudes, expectations, level of depression or age. We conclude that pulmonary rehabilitation causes transient improvement in respiratory symptoms and some subjectively characterized psychosocial variables and that this improvement is unpredictable by attitude and expectation variables.
Ojanen, M., Lahdensuo, A., Laitinen J. & Karvonen J. (1993). Psychosocial changes in patients participating in a chronic obstructive pulmonary disease rehabilitation program. Respiration, 60, 96 – 102.
Terapiastako ratkaisu
Vuonna 2004 julkaistu NLP-painotteisen terapian tutkimus oli Suomen olosuhteissa uraa uurtava. Vastaavia tutkimuksia oli tuolloin Suomessa tehty vähän. Tutkimuksen yhtenä vahvuutena voitaneen pitää sitä, että kuuluin kognitiivisen käyttäytymisterapian yhdistykseen. Usein näiden tutkimusten ongelmana on ollut se, että tutkija edustaa jotakin suuntaa ja haluaa tietenkin tuon terapian olevan tuloksellista. Tällä kertaa tutkimuksen vetäjä ei ollut sitoutunut NLP:hen eikä edes tiennyt tästä terapiasta paljon mitään.
Tutkimuksesta tehtiin kirja, jonka nimeksi tuli Terapiastako ratkaisu. NLP-perustaisen psykoterapian tutkimus (kustannus ai ai oy). Julkaisutilaisuudessa tutkimusta kuvattiin seuraavasti (alla). Se käyköön tämän tutkimuksen esittelystä. Vielä on syytä lisätä, että tutkimuksen keskeisenä vahvuutena oli seuranta 1,5 – 2 vuoden kuluttua terapian päättymisestä.
Tutkimus tuo merkittävän lisän sekä lyhytterapian että yleensä psykoterapian tuloksellisuuden tutkimuskirjallisuuteen. Siinä pohditaan yksityiskohtaisesti kansainvälisen tutkimusaineiston pohjalta, miten psykoterapian tuloksellisuutta voidaan tutkia. Samoin tarkastellaan hyvinvoinnin määrittelyä ja mittaamista.
Tämän NLP-psykoterapian tutkimuksen toteuttaminen on mukautettu todellisen psykoterapian ehtoihin käytäntöä liiaksi häiritsemättä. Tieteelliset ja metodiset ratkaisut on tehty avoimesti ja dokumentoidusti perustellen.
Alku- ja päätemittauksen lisäksi tutkimuksessa tehtiin lyhyt- ja pitkäaikainen seurantamittaus. Tutkijoiden johtopäätös on, että NLP-perustainen psykoterapia on tuloksellista. Terapian tulokset ovat kahden vuoden seurannan perusteella pysyviä ja kokonaisuutena samanlaisia kuin seurannan sisältävissä terapiatutkimuksissa yleisestikin.
NLP-psykoterapian toimivuudesta saa nopean käsityksen kirjan kuvioiden, taulukoiden ja kehyksiin nostettujen pääkohtien avulla. Vaativa lukija ilahtuu tutkimuksen tieteellisten lähtökohtien huolellisesta pohdinnasta.
Tutkimukseen osallistuneet terapeutit ovat hyvin koulutettuja ja kokeneita NLP-terapeutteja. Tutkimusjohtaja, professori Markku Ojanen, on käyttäytymis-kognitiivisen terapiasuunnan edustaja, jolla on pitkäaikainen ja laaja-alainen tieteellisen tutkimuksen kokemus.
Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan liittyvä seurantatutkimus tehtiin psykologian laitoksella lehtori Raimo Lappalaisen johdolla. Tutkimusta voidaan parhaiten kuvata englanninkielisen tiivistelmän avulla:
Raimo Lappalainen, Tuula Lehtonen, Eerika Skarp, Eija Taubert, Markku Ojanen, Steven C. Hayes (2007). The impact of CBT and ACT models using psychology trainee therapists: A preliminary controlled effectiveness trial. Behavior Modification, 31, 488 – 511.
The present study compares the impact of individualized treatment provided by trainee therapists based on a traditional cognitive behavior therapy (CBT) and acceptance and commitment therapy (ACT) model. Fourteen therapists were given initial training in CBT and ACT. Outpatients (N = 28) were randomized to either approach, with each therapist treating one client within each model, linked to a functional analysis. Clients treated within an ACT model showed better symptom improvement than the CBT clients, despite the fact that students felt initially less knowledgeable about ACT and were more fearful throughout when it was used. CBT improved client self-confidence more rapidly than ACT, and ACT improved acceptance more than CBT. Both processes predicted better outcomes; acceptance remained predictive when controlling for self-confidence but not vice versa. Overall, therapists with limited training in both models got better results with ACT and the processes of change fit with the ACT model.